135 on tullut jäädäkseen

Tampereen lääkistä on pitkään ohjannut ajatus siitä, että meiltä halutaan valmistuvan Suomen parhaita yleislääkäreitä – ja niin on pitkään ollutkin. Onkin suorastaan huolestuttavaa, että uudessa yliopistossa fokus tuntuu olevan jossain aivan muualla.

TLK:n puheenjohtaja Joel Kontiainen

Lääketieteen opiskelijaedustajille oli maaliskuun tiedekuntaneuvostossa tarjolla kylmää kyytiä. Tiedekunnan korkein päättävä elin päätti äänestyksen jälkeen, että se ei esitä rehtorille opiskelijoiden sisäänoton laskua, vaan se säilyy 135:ssä opiskelijassa ainakin vuonna 2020.

Opiskelijoille ja suurelle osaa opetushenkilöstöä päätös on pettymys. TLK, samoin kuin Suomen muut kandidaattiseurat, on ollut pitkään huolissaan siitä, että sisäänotto on noussut kymmeniä prosentteja opettajamäärän pysyessä lähes ennallaan. Professorit ja opetushenkilöstö ovat tehneet parhaansa yrittäessään mukautua tilanteeseen, mutta resurssivaje on silti alkanut näkyä opiskelijan arjessa.

Tampereella on jo jouduttu vähentämään ryhmätöitä, muuttamaan opetusta PBL-muodosta TBL-muotoon ja vähentämään käytännön harjoittelua. Nyt tilanne on se, että edes ympäryskuntien terveyskeskuksiin eivät suuret ikäluokat tahdo mahtua pitämään harjoitusvastaanottoja niin, että siitä voitaisiin taata palaute. Suuri osa opiskelijoista kokee saavansa liian vähän opetusta käytännön taidoista. Opetus on tätä menoa kriisiytymässä.

Tämän kaikki oli opiskelijaedustajien toimesta esillä tiedekuntaneuvoston kokouksessa. Mielestämme ongelma ei ole se, että lääkäreitä koulutetaan entistä enemmän, vaan se, että lääkäreitä yritetään kouluttaa halpuuttamalla ja liian pienillä opetusresursseilla.

Suurinta osaa tiedekuntaneuvoston jäsenistä argumentit koulutuksen laadusta eivät kuitenkaan painaneet niin paljon, että tiedekunta olisi ollut valmis korjaamaan tilannetta opiskelijamäärää maltillisesti vähentämällä.

Opiskelijamäärän laskun ohella myöskään opetusresurssien lisääminen ei kuulemma tule toteutumaan. Ratkaisuksi resurssipulaan on sen sijaan tarjottu muun muassa klinikassa opettavien henkilöiden siirtämistä pois prekliinisen vaiheen opetuksesta. Se saattaisi jonkin verran parantaa kliinisen vaiheen opettaja/opiskelijasuhdetta, mutta on toisaalta pois pre-kliinisen vaiheen opetuksesta. Varhainen kliininen ote opiskeltaviin asioihin kun on vanhastaan ollut yksi Tampereen vahvuuksista.

Tampereen lääkistä on pitkään ohjannut ajatus siitä, että meiltä halutaan valmistuvan Suomen parhaita yleislääkäreitä – ja niin on pitkään ollutkin. Onkin suorastaan huolestuttavaa, että uudessa yliopistossa fokus tuntuu olevan aivan jossain muualla.

Pidemmän päälle näillä päätöksillä hukataan Tampereen opetuksesta jotain ainutlaatuista. Lääkäriksi kun ei opi tutkimalla nanokuitua, vaan tässä työssä ihminen ratkaisee.

Tunissa nimittäin pöhistään teknologiasta, biotieteistä, hoitotieteistä ja yhteiskuntatieteistä. Ne ovat toki lääkärin kannalta tärkeitä aloja, mutta nyt koko lääkärikoulutuksen fokusta ollaan viemässä geeniteknologian luentoihin. Vähemmän huolta kannetaan siitä, saavatko opiskelijat riittävät tiedot ja taidot käytännön lääkärin työhön. 

Joel Kontiainen
puheenjohtaja, Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseura TLK ry

Kirjoitus on julkaistu Flatuksessa 3/2019

Pienryhmäopetuksen resurssit ovat pienentyneet opiskelijamäärän kasvun myötä. / Kuvakaappaus tiedekunnan mainosvideolta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *