Eväitä johtajuuteen

Harvemmin huomioidaan saati kiitellään laadukasta peruskoulutusta, jossa kyllä monessa kohtaa johtajuutta treenataan ohimennen.

Johtajuus – lääkäripiirien klassikkoaihe – on säännöllisin väliajoin esillä illanviettojen, mielipideartikkeleiden, koulutuksen sekä tutkimuksen aiheena. Se on mielenkiintoinen, koska siihen ei ole yhtä oikeaa polkua. Se on haastava, koska sen toteutustapa varioi tilanteesta riippuen. Se on persoonaan sitoutuva, oleellisena pidetty osa lääkäriyttä. Mutta onko se niin saavuttamattomissa kuin puhutaan?

Poikkeuksetta johtajuuden yhteydessä tuodaan esiin, että siihen pitäisi hankkia lisäkoulutusta. Pointin kanssa on varsin helppo olla samaa mieltä, joskin harvemmin huomioidaan saati kiitellään laadukasta peruskoulutusta, jossa kyllä monessa kohtaa johtajuutta treenataan ohimennen. Harvemmin sitä ehkä vain tulee ajatelleeksi.

Kuuden vuoden aikana ehtii useamman kerran ottaa roolia tutor-istuntojen puheenjohtajana, simulaatiotilanteen lääkärinä ja ryhmätöiden edistävänä moottorina. Vielä useammin kohdalle tosin napsahtaa ryhmäläisen rooli. Voidaan argumentoida puolesta ja vastaan, tulisiko koulutukseen raivata tilaa, jotta johtajuutta ehdittäisiin vielä kirjoistakin päntätä. Kuuteen vuoteen yli-ammatti-opistossa mahtuu kuitenkin rajoitettu määrä sisältöä ja loput vain täytyy oppia elämämkoulussa – tai sitten jatkokouluttautumalla.

Vaikkei meistä kaikista ylilääkäreitä tai tiimijohtajia tulisikaan, antaa medisiinarikoulutus hyvät eväät työelämään, jossa tiimityöskentely ei ole vain tiimimallisiksi profiloituneiden hyvinvointialueiden ominaisuus. Jotta osaa olla tiimiläinen, täytyy olla kokemusta myös johtajuudesta. Ja tämä pätee myös toisinpäin.

Sofia Sarmala

Puheenjohtaja

Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseura ry

*Kirjoitus on julkaistu Flatuksessa 3/2021

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *