Medisiinarihengen ei tule jumittua fyysisen etäisyyden problematiikkaan

On ilmeistä, että kontaktit, läheisyys ja yhdessä tekeminen tukevat ryhmähenkeä ja siten yhteenkuuluvuuden kehittymistä. Fyysinen läheisyys ei kuitenkaan johda yksinään yhteenkuuluvuuteen eikä yhteenkuuluvuus fyysiseen läheisyyteen.

Onko sulle käynyt niin, että vasta-aloittaneena medisiinarina törmätessäsi lääkärikollegaan huomasitkin lääkäriyden yhdistävän teitä? Entä ootko joskus törmännyt TLK:ssa, Suomessa tai maailmalla uuteen medisiinarikollegaan ja havainnut olevanne aika pian samalla aaltopituudella?

Medisiinarihenkeä voisi kuvailla yhteenkuuluvuuden tunteeksi, joka syntyy vahvan sosiaalisen kokemuksen kautta. Samankaltaiset kasvukokemukset ja tulevaisuuden tavoite yhdistävät. Aiempaa kontaktia ei välttämättä tarvita. Riittävä määrä yhdistävää tekijää on riittävästi luomaan kokemuksen. Joskus se voi olla vain ‘ai säkin opiskelet lääkiksessä’.

On ilmeistä, että kontaktit, läheisyys ja yhdessä tekeminen tukevat ryhmähenkeä ja siten yhteenkuuluvuuden kehittymistä. Fyysinen läheisyys ei kuitenkaan johda yksinään yhteenkuuluvuuteen eikä yhteenkuuluvuus fyysiseen läheisyyteen. Näistä jälkimmäinen on huomionarvoinen, mutta myös lohdullinenkin havainto tänä etäharmittelun kultakautena.

Korona-aika on tuonut esiin paljon samansuuntaisia ajankohtaisuuksia yliopistosta ja kandiseurasta riippumatta. Kandiseurojen välisten kuulumistenkin vaihdossakin tekee mieli kompata edellisiä ‘samaa settiä myös meillä’. Medisiinariyhteisöä yhdistävät tekijät ovat siis pikemmin lisääntyneet kuin vähentyneet, vaikka toistaiseksi monet perinteet ja fyysiset tapaamiset ovat joko koronatauolla tai muuttaneet muotoaan.

Medisiinarihenkeä on pyrkimys löytää yhdistäviä tekijöitä ja yhteisymmärryksessä edistää niitä.

Medisiinariyhteisöllä on yhteistä varjeltavaa pääomaa. Tämä pääoma kumpuaa nimenomaan yhteenkuuluvuuden tunteesta ja sitä voi hyödyntää niin yksilön kuin yhteisön tasolla. Yksilöllä on mahdollisuus saada tukea kasvuun yhteisöstä ja yhteisöllä yksilöistä yhteisvoimaa tärkeäksi koettujen asioiden eteenpäin viemiseksi. Tästä pääomasta on syytä pitää jatkossakin kiinni fyysisistä etäisyyksistä huolimatta. Medisiinarihenkeä on pyrkimys löytää yhdistäviä tekijöitä ja yhteisymmärryksessä edistää niitä.

Erinomaista Wappua – työn ja yhteisön juhlaa!


Sofia Sarmala

Puheenjohtaja

Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseura ry

*Kirjoitus on julkaistu Flatuksessa 2/2021

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *