Opiskelijakulttuurin renesanssi

Verenjuottamista, piiskaamista, leikittelyä historialla. Opiskelijakulttuurin klikkiotsikkokohut ovat tuttuja niin iltapäivälehdistä kuin arvostetummistakin medioista. Niitä on viime aikoina julkaistu ennennäkemätöntä tahtia.

Jo ennen koronaa puhuttiin opiskelijakulttuurin murroksesta. Myös korona on väistämättä jättämässä jälkensä opiskelijaperinteisiin.

Opiskelijarientojen jälleen avautuessa pitkän tauon jälkeen on taas perinteikkäät syyt parjata opiskelijoita. Useammalle medialle on vastikään lanseerattu yliopistokirjeenvaihtaja yhdistämään yliopistoa ja muuta yhteiskuntaa. Hieno tavoite, mutta toteutuuko se kauhistelemalla opiskelijakulttuuria. Muuttuuko kulttuuri kohuista?

Kohu keskusteluttaa. Vähintäänkin juttu tuo mielenkiintoa arkipäiväisten korona- ja politiikkauutisten rinnalle. Kohu hämmentää. Yhteisölle se voi hetkessä tuntua samalla puukoniskulta, yksilön vaikutusvallalta ja kehityskaaren alulta. Kohu myös herättää tunteita. Yksi pahoittaa mielensä, toinen käynnistää liikekannallepanon – puolesta tai vastaan – ja kolmas kohauttaa olkapäitään. Kohu tulee ja kohu menee.

Opiskelijakulttuurin kehittäminen on omilla kasvoilla ja omilla käsillä toimimista. Yhdessä.

Suurten linjojen edistäminen on poikkeuksetta pitkäjänteistä yhteispeliä. Yksikin tuntematon sotilas on arvokas, mutta suuret linjat tulevat yhteisön voimasta. Opiskelijakulttuurin kehittäminen on omilla kasvoilla ja omilla käsillä toimimista. Yhdessä.

Jo ennen koronaa puhuttiin opiskelijakulttuurin murroksesta. Myös korona on väistämättä jättämässä jälkensä opiskelijaperinteisiin. Kirjoittamaton tieto on tyssähtänyt, tavat eivät ole siirtyneet Zoomissa, itsestäänselvyydet jääneet kertomatta.

Korona-ajan tiedon katkeamisen problematiikkaa hyödyntäen käsillä voi olla opiskelijakulttuurin renesanssin alku. Aikakauden, jolloin poimitaan parhaat palat vanhoista perinteistä ja tuunataan niistä sopivampia tähän päivään. Freesiä!

Sinä olet idearikas ja voit tuoda oman panoksesi yhteisön kautta.

Koronan jälkeiseen uudelleensyntymiseen sopisi lisättäväksi myös ripaus historian renesanssin yksilökeskeisyyttä – ihmisen oman tahdon ja oman älyn korostamista. Muut eivät voi tehdä puolestasi päätöksiä osallistua ja toteuttaa itseäsi. Sinä olet idearikas ja voit tuoda oman panoksesi yhteisön kautta. Yhteistyöllä siitä syntyy vielä hedelmä!

Inspiroivaa syksyn ja useiden avointen pestien aikaa,

Sofia Sarmala

Puheenjohtaja

Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseura ry

*Kirjoitus on julkaistu Flatuksessa 4/2021

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.