Palautteettomalla LL-koulutuksella ei ole tulevaisuutta

Rakentavan jaksopalautteen antaminen on nyt tärkeämpää kuin vuosiin. Opiskelijoina vaikutamme keskeisessä roolissa etäajan opetuksen mielekkyyteen ja oppimistavoitteiden toteutumiseen.

Lääketieteen koulutus koki viime keväänä yhdessä viikossa suuremman muutoksen kuin kokonainen curriculum-uudistus olisi samassa ajassa voinut saada aikaan. Sisältötavoitteiden säilyessä pitkälti samana eteenkin prekliininen oppimisympäristö, lääketieteen ymmärryksen perusta, muutti radikaalisti muotoaan. Se siirtyi verkkoon. Muutos haastaa perinteisten käsityötaitojen opetuksen lisäksi Tampereen painottaman mallin vuorovaikutteisesta ryhmäopiskelusta.

”Oli jo aikakin siirtyä nykypäivään”, moni ehkä ajatteli, kun opetus sähköistyi viikossa. Nopeasta muutoksesta ei selvitty kompuroimatta. Syksyn mittaan opittiin kuitenkin soveltamaan ja sopeutumaan pitkittyvään tilanteeseen. Totutuista normeista oli pakko joustaa. Toisaalta havaittiin myös, että trendikäs digipedagogiikka ei olekaan vain materiaalien lataamista Moodleen ja opiskelijoiden kokoontumista etäalustalle. Etäily ei olekaan niin yksinkertaista. Se vaatii opettajien panostuksen lisäksi myös opiskelijoilta uudenlaista aktiivisuutta ja uudenlaisia tapoja opetella ja oppia.

Trendikäs digipedagogiikka ei olekaan vain materiaalien lataamista Moodleen ja opiskelijoiden kokoontumista etäalustalle. Etäily ei olekaan niin yksinkertaista.

Maratonmatka takaisin lähiopetukseen näyttää tuplaantuvan aina, kun on saavutettu tulevaisuuden toiveikas tarkastelupiste. Valitusvirsien aikakausi on kuitenkin ohi. Korona-ajan etäopetus, etäopiskelu ja etätentit tulevat jättämään jälkensä lääketieteen koulutukseen. Miksi emme siis ottaisi tästä hyötyä irti ja käyttäisi kaikkia tehoja voivottelun sijaan etäopintojen kehittämiseen? Se palvelee meitä tässä ja nyt. Se palvelee tulevia kollegoita. Se on esimerkkinä suomalaisen koulutuksen uudelle suunnalle.

Lääketieteen opiskelijoiden edunvalvonnalla on pitkät ja vankat perinteet. Edunvalvonta on meidän kaikkien puolien pitämistä. Kandiseurassa onkin iso joukko opiskelijoita, jotka tekevät pyyteetöntä työtä opetuksemme laadun turvaamiseksi ja etujemme ajamiseksi. Nimettyjen edunvalvojien joukon lisäksi jokainen on myös omalta osaltaan yhteisön edunvalvoja. Suuren joukon huomioilla ja kehitysideoilla on merkitystä.

Loppujen lopuksi opetuksen kehitystyön juuret palaavat jokaiselle medisiinarille tuttuun ja arkipäiväiseen jaksopalautteeseen. Siihen, johon ehkä jakson alussa ajattelit keräillä itsellesi muistiin merkintöjä eri opetustilanteista. Siihen, jonka teit heti tarmokkaasti tentin jälkeen jo kaikkesi antaneena. Siihen, jonka muistitkin vasta kun kurssi-chatissä joku kaveri muistutteli asiasta. Juurikin siihen, jonka toisinaan ajattelit olevan pakollinen paha jakson lopussa. Juuri se jaksopalaute mahdollistaa kehittävän keskustelun opetuksesta.

Valitusvirsien sijaan on aika kohdistaa energia kehitystyöhön meidän kaikkien oppimisen eduksi.

Rakentavan jaksopalautteen antaminen on nyt tärkeämpää kuin vuosiin. Yliopistoyhteisössä opiskelijat eivät ole vain saajia, ruokittavia linnunpoikasia. Opiskelijat ovat osa organisaatiota. Osa sitä keskustelua, jossa vaikutetaan itseä koskeviin päätöksiin. Siten opiskelijoina vaikutamme keskeisessä roolissa etäajan opetuksen mielekkyyteen ja oppimistavoitteiden toteutumiseen. Miten tietoteknisiä ratkaisuja hyödynnetään oppimista tukien? Miten luodaan aktivoiva opetustilanne? Miten kurssikaverit tukevat toisiaan opinnoissa? Konkreettisia vastauksia ja toteutusideoita näihin suuriin kysymyksiin voi löytyä ruohonjuuritason jaksopalautteista.

Valitusvirsien sijaan on aika kohdistaa energia kehitystyöhön meidän kaikkien oppimisen eduksi.

Tsemppiä kevätlukukauden alkuun,

Sofia Sarmala

Puheenjohtaja

Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseura ry

*Kirjoitus on julkaistu Flatuksessa 1/2021