Valikko Sulje

Vähemmän jengiä lääkärikouluun

Tampereen yliopiston Lääketieteen ja Biotieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvosto päätti maaliskuun kokouksessaan esittää rehtorille lääketieteen lisensiaatin tutkinnon sisäänottomäärän laskemista kymmenellä 135:een. Käytännössä tämä tarkoitta sitä, että (jos rehtori suo) Tampereella aletaan vuoden kuluttua pienentää kurssikokoa nykyisestä.

Pienennys on toki toivottua vähäisempi, sillä alun perin toiveena oli laskea sisäänottomäärää jopa 120 opiskelijaan. Tampereen tiedekunnan tekemä päätös on kuitenkin merkittävä, sillä siitä on muiden Suomen tiedekuntien helppo ottaa jatkossa mallia.

Päätöksenteko oikeasta sisäänottomäärästä on vaikea, sillä siihen vaikuttavat monet ristikkäiset intressit. Yleensä sisäänottomäärää tarkastellessa vastakkain ovat työvoimapolitiikka ja koulutuksen laadun turvaaminen.

Työvoimapoliittisesti Suomessa on edelleen lääkäripula, joka koettelee erityisesti ruotsinkielistä rannikkoa, harvaanasuttuja alueita ja Pohjois-Suomea. Toisaalta pula on jo nyt kovaa vauhtia korjaantumassa, kun taas sisäänottomäärän vaikutukset työllisyyteen tapahtuvat vuosien viiveellä. Tulevaisuuden koulutustarpeeseen vaikuttavat kuitenkin myös sekä Sote-uudistus että ulkomailta tulevat lääkärit.

Vaikka erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriö laskee sen varaan, että vielä lisää lääkäreitä tarvitaan, ei kukaan taida todellisuudessa tietää, mikä olisi oikea sisäänottomäärä Suomen kokoiselle maalle. Osviittaa voi kuitenkin hakea siitä, että Suomessa oli vuoden 2014 alussa noin 271 asukasta lääkäriä kohden, kun sama luku Ruotsissa oli 236 ja Norjassa 218. Sen perusteella nykyistä enemmänkin lääkäreitä voisi olla. Toisaalta nykyisellä sisäänottomäärällä Suomessa ikäluokasta joka 60. koulutetaan lääkäriksi, mitä ei ainakaan pidemmän päälle voitane pitää järkevänä.

Koulutuspoliittisesti sisäänottomäärä vaikuttaa ennen kaikkea siihen, miten paljon resursseja on käytettävissä yksittäisen opiskelijan kouluttamiseen. Tampereella suuret ikäluokat eivät ole vielä edes siirtyneet kliiniseen vaiheeseen, mutta siitä huolimatta varsinkin klinikan puolella tuskaillaan liian vähäisten resurssien kanssa. Tilanne on ongelmallinen, sillä myös opiskelijat kokevat jo nykyisellään saavansa liian vähän yksilöllistä opetusta ja kokemusta esimerkiksi toimenpiteistä.

Tiedekuntaneuvostossa oli lopulta varsin vahva konsensus siitä, että lääkäreitä ei voida kouluttaa vajailla resursseilla, vaan jokaiselle opiskelijalle on turvattava mahdollisuus oppia lääkärin työssä välttämättömät taidot. Mikäli työvoimapoliittisesti katsotaan tarpeelliseksi kasvattaa opiskelijamäärää, on yliopistoille myös aidosti osoitettava resurssit siihen.

Joel Kontiainen
Puheenjohtaja
Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseura TLK ry

Kirjoitus on julkaistu Flatuksessa 26.4.2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *